Sinne ei vie tiet, siellä ei käy kulkijat, siellä ei näy värit, eikä sumu hälvene. Sellaista rantaa ei kukaan kaipaa, ei tiedä olemassa olevaksi. Se häilyy hiljaisuudessa, kuin miettien jääkö.
Joskus mietin itsekin olenko, enkö ole, jos olen niin missä ja miksi. Välillä olo on häilyvä, melkein läpinäkyvä.. mietin huomaako kukaan, vai meneekö muillakin samoin. Kasvot joita en kadulta muista, oliko hänkin häilyvä? Onko vastaantulijoillakin olo ettei muista mitä juuri teki, ettei huomannut jotain.. iltaan päästyään huomaa ettei erota päivää toisesta. En tarkoita harmaata arkea, vaan hiipumista, häilymistä siinä jossain ei oikein missään..

taidankin häilyä huomiseen.