tulikin sitten mieleen että onko vaarana parempaan asemaan pääsyssä sitten se että mielessä napsahtaa, ja muuttuukin ylimieliseksi? kannattaisiko tehdä töitä ruohonjuuritasolla, säilyttää järki päässä, ja kärsiä siitä että esimiestasolla ollaan sitten mitä sattuun? käykö kaikille niin? miksi minä automaattisesti katson lääkäriä ylöspäin ja otan häneltä vastaan turhaakin kritiikkiä tai muuta sellaista, mutta muissa tapauksissa puolustaisin ehkä itseäni? annanko minä käytökselläni ymmärtää että se on oikeutettua? ja jos kaikki muutkin tekevät niin... mutta miksei sitten kaikille käy niin? ja olenko se vain minä joka kerää kohdalleen ihmisiä jotka käyttävät väärin asemaansa? kyselenkö liikaa? ja missä kaikki vastaukset?
minulla taas hiipui usko ihmiskuntaan ja tasa-arvoon ja lajien väliseen kommunikaatioon ja avaruusseikkailuihin. onko maapallomme tulevaisuus menetetty? pitääkö minunkin hankkia korkea asema ja paska luonne vain siksi ettei minua kiusattaisi? pitäisikö muuttaa autiolle saarelle vain saadakseen olla rauhassa? oletteko muuten miettineet ettei saari ole enää autio jos minä olen jo siellä?

tänään näissä rauhattomissa kysymysten parissa pääni pian poksahtaa vastauksien puutteeseen ja epätoivon vyöryessä yli. hiukan ylilyönneiksi menee nyt ajatukset ja toimet, parempi paeta kuin jäädä kertomaan.

p.s. tänään minä tarvitsin suojelua. en tiedä miksi.