olen taas aalloilla. ranta tosin ei häämötä mutta vettä riittää. ja ketä se haittaa jos matka on pitkä...
olen tänään, tänä kummallisena iltapäivänä miettinyt mitä oikein teen tässä. olenko minä nyt oikeassa paikassa? pitääkö minun olla oikeassa paikassa? ei kai sitä aina tee oikeita valintoja? pitäisikö? haluanko että on helppoa? mitä minä oikein haluan? enemmän löytyy kysymyksiä ko vastauksia.
odotan jotain tapahtuvaksi. jotain kyllä tapahtuu, jotain mikä kertoo mitä nyt ja tästä eteenpäin. enne. minulla on liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä. turhauttaAA!!!!!!!!!!
kahvia ->
torstai, 28. kesäkuu 2007
Pitkästä aikaa
keskiviikko, 11. lokakuu 2006
eksyksissä
olen jotenkin eksynyt tänne jonnekkin. tuolla ikkunan ulkopuolella lehdet kellastuu, takit paksuntuu ja rapa roiskuu. minä en vieläkään ole siirtynyt syksyyn, en vieläkään odota talvea. aika juoksee, se juoksee nopeammin kuin mitä pitäisi, en kerkeä katsomaan ympärilleni, en pysähtymään aloilleni.
minä suoritan, suoritan asian toisensa perään... kaikesta koitan saada rutiinia niin että teen asiat vaikken tahtoisikaan. sponttaanisti tekeminen on poissa laskuista.
yhä uudestaan pääni tekee minulle temppujaan. muutamassa päivässä sorruin, murruin ja murenin pohjalle, itkin ja itkin lisää. en halunnut, en jaksanut, en pystynyt enää mihinkään. kaikki ahdistaa vieläkin. paino rintakehältä ei lähde mihinkään vaikka hymyilisin sinulle.
minä olen pienen pieni, voimaton juuri nyt, kaipaan tukea ja turvaa. tunnen yksinäisyyden, tunnen sen kylmyyden, näen sen tuossa vieressä. olen poissuljettu siitä kaikesta mitä ympärilläni on. olen yksikössä.
vaikka fyysisesti olenkin aikuiseksi luokiteltavissa, ei henkinen kasvuni moista kuvaa anna.on vaikeaa olla aikuinen muiden silmissä.. muiden on vaikea nähdä etten ole aivan ehjä. toisaalta tuon seikan ei pitäisi tehdä minusta sen vähempää ihmistä kuin muistakaan. minulla vain sattuu olemaan ongelmia.
minä suoritan, suoritan asian toisensa perään... kaikesta koitan saada rutiinia niin että teen asiat vaikken tahtoisikaan. sponttaanisti tekeminen on poissa laskuista.
yhä uudestaan pääni tekee minulle temppujaan. muutamassa päivässä sorruin, murruin ja murenin pohjalle, itkin ja itkin lisää. en halunnut, en jaksanut, en pystynyt enää mihinkään. kaikki ahdistaa vieläkin. paino rintakehältä ei lähde mihinkään vaikka hymyilisin sinulle.
minä olen pienen pieni, voimaton juuri nyt, kaipaan tukea ja turvaa. tunnen yksinäisyyden, tunnen sen kylmyyden, näen sen tuossa vieressä. olen poissuljettu siitä kaikesta mitä ympärilläni on. olen yksikössä.
vaikka fyysisesti olenkin aikuiseksi luokiteltavissa, ei henkinen kasvuni moista kuvaa anna.on vaikeaa olla aikuinen muiden silmissä.. muiden on vaikea nähdä etten ole aivan ehjä. toisaalta tuon seikan ei pitäisi tehdä minusta sen vähempää ihmistä kuin muistakaan. minulla vain sattuu olemaan ongelmia.
keskiviikko, 13. syyskuu 2006
Yksinäisyyttä
En minä oikeasti Valitse istua yksin. en minä haluaisi, mutta silti istun.Miten paljon voikaan kahdenkymmenen ihmisen joukossa tuntea yksinäisyyttä. paljon. mutten minä halua ketään syyttää, eihän tätä varsinaisesti kukaan aloittanut.. mutta jos seuraavat vuodet ovat tämmöisiä niin en taida jatkaa/jaksaa olla. tai jatkan kyllä koulun loppuun mutta sekoan varmaan.
oli kyllä ihme päivä. sain tehtyä laukun valmiiksi (ei mikään helppohomma, markiisista tein ja vuorikankaankin laitoin, vetoketjut ja kaikki!:)) ja opettaja tänään sitten ilmotti että kaks vkoa on aikaa saada ne valmiiks. hohhoijjaa. mitähän sitä minä teen seuraavat viikot, kun kakstoista tuntia vkossa menee noihin käytännöntöihin...
oli kyllä ihme päivä. sain tehtyä laukun valmiiksi (ei mikään helppohomma, markiisista tein ja vuorikankaankin laitoin, vetoketjut ja kaikki!:)) ja opettaja tänään sitten ilmotti että kaks vkoa on aikaa saada ne valmiiks. hohhoijjaa. mitähän sitä minä teen seuraavat viikot, kun kakstoista tuntia vkossa menee noihin käytännöntöihin...
maanantai, 4. syyskuu 2006
Maanantai
Tänään oli sit aika karu tippuminen arkeen. Katsellaan, ei tässä muutakaan keksi.
Positiivisempaa olikin sitten se että tuossa perjantaina soittelivat asunnosta. Vielä ei oo sopparia kirjotettu mutta käytiin kattomassa paikkaa ja soitin että otetaan, jos saadaan. Mutta 60 neliöö, kattohuoneisto, keskustassa, saa viedä koiranki :D ens kuun alussa sit muutettas. Sit oikeesti mahtuu olemaan, ei tartte elää enä kaiken rojun ja roippeen keskellä. Siirrellä siivotessa toinen roju toisen päälle, siirtää kasoja et saa pyyhittyy niitten alta ja sit siirtää takasi et saa toisenki kohdan puhtaaks. Ja tällästa pitäs koiran takia tehä joka toinen tai kolmas päivä... Noh, uudessa paikassa ois sitä säilytystilaa roppakaupalla :)
Positiivisempaa olikin sitten se että tuossa perjantaina soittelivat asunnosta. Vielä ei oo sopparia kirjotettu mutta käytiin kattomassa paikkaa ja soitin että otetaan, jos saadaan. Mutta 60 neliöö, kattohuoneisto, keskustassa, saa viedä koiranki :D ens kuun alussa sit muutettas. Sit oikeesti mahtuu olemaan, ei tartte elää enä kaiken rojun ja roippeen keskellä. Siirrellä siivotessa toinen roju toisen päälle, siirtää kasoja et saa pyyhittyy niitten alta ja sit siirtää takasi et saa toisenki kohdan puhtaaks. Ja tällästa pitäs koiran takia tehä joka toinen tai kolmas päivä... Noh, uudessa paikassa ois sitä säilytystilaa roppakaupalla :)
tiistai, 29. elokuu 2006
Liikkeitä
Pidän ihmisten tarkkailusta. teen sitä jatkusvasti - en siis vain tuijjota ja tapita, vaan katselen kuinka kukakin liikkuu, miten elehtii, puhuu... kahvilat ovat parhaita. kun ihmiset keskustelevat voi monista asioista esim päätellä kiinnostaako toista/ketään.. tai kuinka paljon kiinnostaa..
yksinkertaista. miksi joku tekee noin? kiinnostaa minua. se on joskus jopa viihdyttävää..
no ei tässä sitten muuta. kuntoilua kuntoilua, ei ehkä niin paljoa kun tahtoisi mutta kyllä tämä tästä.
koira on masentunut.
ja taas ne kaikki tyrkyttää puhdasta kauraa ruokavalioon, vaikkei se käy minulle.
mutta nyt c.s.i. putken pariin :)
yksinkertaista. miksi joku tekee noin? kiinnostaa minua. se on joskus jopa viihdyttävää..
no ei tässä sitten muuta. kuntoilua kuntoilua, ei ehkä niin paljoa kun tahtoisi mutta kyllä tämä tästä.
koira on masentunut.
ja taas ne kaikki tyrkyttää puhdasta kauraa ruokavalioon, vaikkei se käy minulle.
mutta nyt c.s.i. putken pariin :)
